Lempivuodenaikani askarteluhetkiä

Vuoden paras aika on taas koittanut: joulun odotuksen ja valmistelun aika! Olen aina pitänyt postikorttien ja kirjeiden lähettämisestä ja Ouluun muutettuani koen ne entistä merkityksellisemmäksi, sillä kaikki ystäväni asuvat etelässä. Olen saanut äidiltäni aikoinaan ison läjän kaikenlaisia askartelutarvikkeita, kuten kartonkeja, kortteja ja teippejä sekä olen itse ostanut kierrätyskeskuksesta vanhoja karttoja ja nuottivihkoja. Myös kaikenlaisia lehtileikkeitä on tullut keräiltyä aikamoinen läjä. Tavoitteeni on käyttää suurin osa vanhoista askartelutarvikkeista pois, joten olen useamman vuoden askarrellut joulukortit itse.

Joulukortteja / Joulukuu 2019 

Tänä vuonna järjestimme Oulussa asuvan partiokaverini kanssa joulukorttien askartelupajan joulutorttujen ja totin merkeissä. Toimme molemmat omia askartelutarvikkeita käyttöön ja kortteja tehdessä pääsimme vaihtamaan kuulumisia. Oli hauskaa huomata, miten partiokaverini oli myös kerännyt kortteja ja leikkeitä korttiaskartelua varten. Lisäksi hän oli tulostanut vanhoja valokuvia ja liitti niitä joulukortteihin. Miten mainio idea! Itse käytin vanhoja jouluaiheisia papereita, joista leikkasin yksinkertaisia neliöitä. Niistä sai kivan näköiset lahjapaketit, kun päälle piirsi narut ja laittoi pienen timanttitarran päälle. Korttipohjana käytin vanhoja kartonkeja. Nämä kortit valmistuivat nopeasti ja niitä sai tehtyä monta kappaletta lyhyessä ajassa.

Joulukorttien askartelupajan tuotoksia / Joulukuu 2019

Myös joululahjojen suunnittelu on minulle erittäin mieluisaa puuhaa. Viime jouluna valmistin jouluglögiä itse ja ostin pullot kierrätyskeskuksesta. Glögipullon koristelin narulla, pienellä joulukortilla ja tähtianiksella. Olen myös leiponut kaikenlaisia herkkuja, kuten siemennäkkileipää ja toffeeta sekä kerran olen antanut itse tekemää pastaa joululahjaksi. Itse tehdyt ruokalahjat ovat mukavia lahjaideoita (vink! otan niitä mielelläni myös itse vastaan), ja tänä vuonna ajattelin kokeilla gluteenitonta toffeeta. Ruokalahjojen lisäksi päätin tehdä lähipiirilleni aineettomat joululahjat suunnittelemalla jokaiselle henkilökohtaisen lahjakortin. Askartelulaatikostani oli loppunut isot kirjekuoret, joten näpersin lahjakorteilla sopivat kirjekuoret vanhoista kartoista.

Sain idean lahjakortteihin Instagramista seuraamalla @arvokasmaailma ja @konkreettinen-tilejä, joissa on jaettu mahtavia aineettomia joululahjaideoita. Esimerkiksi @konkreettinen on tehnyt erilaisia lahjakortteja 14-vuotiaalle siskontytölle, joissa oli erilaisia lupauksia, kuten: "Tämän kortin käyttämällä äidin on pakko ostaa sulle paketti jäätelöä päivälliseksi huonona päivänä." (Kortit on hyväksytetty ensin lapsen vanhemmilla.)

Suurin osa joululahjoista ovat valmiina / Joulukkuu 2019

Joulun odotukseen kuuluu myös joulukalenterit. Pidän kovasti joulukalenterien tekemisestä ja suunnittelusta, eikä siihen tarvitse aina käyttää erityisen paljoa rahaa. Netissä ja sosiaalisessa mediassa on valtavasti ihania ideoita, millaisen joulukalenterin voi toiselle tehdä. Tänä vuonna olen kuullut ystävieni tekevän puolisoilleen olut joulukalenterin Pringles-purkeista, joka kuulostaa loistavalta idealta sellaiselle henkilölle, joka nauttii erityisesti oluesta.

Vuoden ostolakkoa kunnioittaen päätin toteuttaa joulukalenterin, johon ei tarvitse käyttää rahaa. Niinpä kirjoitin miehelleni 24 asiaa, joita rakastan hänessä. Aikaa säästääkseni kirjoitin ajatukset tietokoneella, tulostin ne ja leikkelin pieniin osiin. Liimasin paperit kartongille ja pakkasin ne sanomalehdistä arkarreltuihin pusseihin. Joulukalenterin pohja on tehty paksusta pahvista, joka on päällystetty afrikkalaisella kankaalla.

Mieheni joulukalenteri / Joulukuu 2019 

Pieni kurkistus joulukalenterin sisälle / Joulukuu 2019 

Olen yrittänyt integroitua Ouluun parhaani mukaan. Olen osallistunut vapaa-ajallani erilaisiin tapahtumiin siinä toivossa, että löytäisin uusia ystäviä. (Joo, sisäinen ekstroverttini vaatii lisää ihmiskontakteja arkeen :D) Marraskuun lopussa osallistuin yhden illan kranssi-kurssille, jossa Sokos Herkun Kukka järjesti materiaalit ja opastuksen kranssien oikeaoppiseen sitomiseen. Ilta oli erittäin mieluinen ja muiden kurssilaisten kanssa oli mukava höpötellä niitä näitä. Opin millaisia materiaaleja kannattaa valita ulko- ja sisäkranssiin. Alla olevaan kranssiin valikoin eukalyptusta, pehmeää sinikatajaa, pupunhäntää ja muutama puuvillan kukka. Spreijasin kranssiin kotona hiuslakkaa, jolloin linnut eivät syö kranssissa olevaa kuivaa heinää. Kurssilta jäi käteen kaksi kaunista kranssia, mutta ei tällä kertaa uusia ystäviä.

Joulukranssi ulko-ovessa / Joulukuu 2019

Valkea maa ja kirpakat kelit Oulussa ovat pitäneet mieleni yllättävän virkeänä. On ollut mukavaa huomata ruokavalion muutoksen positiiviset vaikutukset ja miten sitä on jaksanut väkertää kaikenlaista. Uusi työ ja kaupunki on haastanut minua oppimaan uusia asioita ja toimintatapoja, joka on tehnyt minulle hyvää. Olen päässyt tutustumaan itseeni paremmin, kasvamaan - jälleen kerran - lyhyessä ajassa ja ehkä pikku hiljaa pääsen asettamaan juureni tänne pohjoiseen.

Inspiroivaa joulun odotusta Sinulle! :) 

K niin kuin keliakia

Kirjoitin kesäkuussa ajatuksistani uupumukseen liittyen. Olen käynyt pitkään keskustelua itseni kanssa, mitä voisin lisätä tai muuttaa arjessani, jotta jaksaisin paremmin. Muutoksiakin olen tehnyt. Olen muuttanut loppukesästä pääkaupunkiseudulta Pohjois-Pohjanmaalle ja vaihtanut työpaikkaa. Olemme hankkineet uuden mieheni kanssa valtavan suloisen koiranpennun (heistä lisää myöhemmin). Arki on rauhoittunut, työ keventynyt ja kaupungin melu vaihtunut hiljaisemmaksi. Miksi siis vieläkin väsyttää? Välillä harkitsin vakavasti olenko edes työkykyinen ja mitä muita vaihtoehtoja minulla olisi työntekoon liittyen. Vai sopiiko kuormittava sosiaaliala minulle kuitenkaan, vaikka pidän ammatistani valtavasti ja koen olevani siinä ihan hyvä?

Ajatusten äärellä / Marraskuu 2019

Lokakuussa sain diagnoosin keliakiasta. Tulehdusarvoni ovat olleet koholla pitkään, mutta siihen ei ole löytynyt selitystä eivätkä arvot olleet hälyttävän korkealla, että sitä tutkittaisiin lisää. Äidilleni todettiin keliakia hiljattain, jonka myötä pääsin uudelleen verikokeisiin ja lopulta mahalaukun tähystykseen. Tuloksia odotellessa tutustuin hoitamattoman keliakian oireisiin, jotka täsmäsivät täysin: vatsakivut, löysä vatsa, voimattomuus, masentuneisuus, aloitekyvyn puute ja niin kutsutut "aivosumut", jolloin mitään ei jää päähän. Tämähän selittää jo niin monta asiaa!

Aloitin gluteenittoman ruokavalion heti saatuani diagnoosin. Siirtyminen tuntui aluksi todella vaikealta. Olen syönyt pitkään kasvispohjaista ruokaa, joten osa ruokailutottumuksista meni aivan uusiksi. Kaikkia rakastamiani kauratuotteita ei löydy gluteenittomana ja valmiit gluteenittomat pakastepizzat sisältävät lihaa, voi kurjuus! Kaupareissut venyivät melkein tuntiin, kun kaikista tuotteista piti lukea tuoteselosteet. Onneksi Keliakialiitolta saa ajankohtaista ja ytimekästä tietoa gluteenittomista vaihtoehdoista, esimerkiksi joulusuklaat on listattu selkeästi, thank God!

Gluteeniton tiramisu isänpäivänä / Marraskuu 2019

Monet gluteenittomat vaihtoehdot, kuten leivät, ovat tuottaneet pettymyksiä. Kulinaristinen puoleni on ollut koetuksella, mutta sinnikkyys palkitaan! Aina on löytynyt ainakin yksi maittava vaihtoehto. Helpointa on kuitenkin leipoa itse gluteenittomat leivät, näkkileivät ja piirakat sun muut. Odotan pelonsekaisin tuntein gluteenittomien joulutorttujen makua, sillä tortut ovat olleet minulle Se Juttu joka joulu, eivätkä Facebookin keliakia-ryhmän leivontayritykset vaikuta lupaavilta. Nopea ruokavalion muutos toi kummallista väsymystä ja välillä jopa käden nostaminen tuntui raskaalta. Se tuntui kammottavalta ja samalla todella ärsyttävältä, mutta onneksi se on helpottanut ja tunnen nykyään oloni paljon virkeämmäksi. Tällä hetkellä odottelen aikaa ravitsemusterapeutille, jotta voimme keskustella tarvittavista vitamiineista ja kasvisruokavalion toteuttamisesta jatkossa. Uskon, että saan sieltä hyviä vinkkejä tasapainoisen ruokavalion löytämiseksi ja varmasti muutama vitamiinikin olisi paikallaan.

Sosiaalisissa tilanteissa uusi ruokavalioni harmittaa, sillä pelkään sen aiheuttavan lähipiirilleni ylimääräistä taakkaa. Enhän ole itsekään osannut ottaa asiaa aikaisemmin huomioon, vaikka äidilläni on keliakia! Kuitenkin diagnoosi keliakiasta on ollut helpottava tieto. Saan parannettua arjessa jaksamista vain muuttamalla ruokavaliotani ja pystyn jatkamaan urasuunnitelmiani sosiaalialalla. Toivon, että saan itseni pian kuntoon, jotta jaksan puuhailla innostavia projekteja, kirjoitella ja tavata jälleen ystäviäni hyvällä energialla!

Hyvää perustietoa keliakiasta saat Keliakialiiton sivuilta.

Rastojen tarina

Tämä teksti on ollut valmiina jonkin aikaa, mutta olen epäröinyt sen julkaisemisessa. Miksi julkaisisin jutun omista rastoistani? Ketä se kiinnostaa? Onko siitä kenellekään mitään hyötyä?

Rastoista ei kuitenkaan ole kovinkaan montaa julkaisua. Nopealla googlailulla löytyy muutamia uutisia ja vanhoja keskusteluja rastojen hankkimisesta ja hoidosta. Lisäksi miksi en julkaisisi aihetta, jonka kirjoittaminen oli hauskaa ja saa minut muistelemaan ikimuistoista reissuani Afrikassa!

Afrikan matkan päätteeksi syksyllä 2015 päätin teetättää itselleni rastat Ghanassa ennen kotiin paluuta. Minulla oli pitkä suora tukka, enkä oikein tiennyt mitä sille voisi tehdä. Halusin jotain uuttaa ja pelkkä hiusten leikkaaminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Mietin pitkään lettejä, mutta ne eivät olisi niin pitkäkestoisia kuin rastat. Juttelin paljon paikallisten kanssa rastojen teetättämisestä ja monille pitkä suora "obronin" eli valkoisen tukka oli uusi näky. Lopulta suomalaisen ystäväni ghanalainen mies tarjoutui tekemään minulle rastat.

Pian huomasin istuvani Osussa, Oxford Streetin varrella sijaitsevan pikkuliikkeen kadun kulmassa kahden ghanalaisen tuttavani kanssa, jotka aloittivat hiusten tupeeraamiseen. Juttelimme niitä näitä ja paikalle saapui paikallisia kavereita ihmettelemään operaatiota. Moni innostui auttamaan hiusten rastoittamisessa, sillä tukkaa oli paljon. Lopulta ympärilläni oli seitsemän miestä, osa tupeeraamassa ja osa pitämässä taukoa. Muistan myös sen, että vieressäni oli pikkuveljeni ikäinen nuori mies veistämässä koriste-esineitä. Tämän taidon hän oli oppinut isoisältään ja ansaitsi sillä nyt elantonsa. Ostin häneltä yhden teoksen muistoksi.

Rastojen väsäämisessä kesti kaksi päivää. Työn hintaa en enää muista, mutta se oli paljon edullisempaa kuin Suomessa teetetyt. Olin myös kuullut, että rastoja ei kannata teetättää kampaamoissa sen korkean hinnan ja permanentin takia. Nyt sain eksoottisessa maassa käsin tehdyt, uniikit rastat. Uusi tukka tuntui hassulta ja pääni näytti pitkään oudolta. Oli vaikea tottua rastoihin ja aluksi ne eivät näyttäneet yhtään sellaisilta kuin toivoin. Se ei myöskään vähentänyt saamaani huomiota Ghanassa ja moni alkoi kutsumaan minua Obroni Rasta Womaniksi. Pian opin, että siihen tuli vastata "One Love!".

Palattuani Suomeen huomasin, että omistamani hatut eivät enää mahtuneet päähän enkä juurikaan tiennyt miten näitä hiuksia tulisi hoitaa. Saako niitä kastella ja kuinka usein? Pitääkö ne pestä mäntysuovalla? Aloitin kuumeisen googlaamisen ja jälkiviisaana voin todeta, että Suomi24 ja hamppu.net eivät välttämättä ole parhaita paikkoja aloittelijalle etsiä tietoa. Suomeksi rastojen hoidosta ja huollosta on melko vähän tietoa, mutta kaiken tarpeellisen rastoista saa Kalma Dreads-sivuilta. Lisäksi Facebookin Takkutukka-ryhmässä voi kysellä ja keskustella aiheesta kuin aiheesta.

Rastoja voi huoltaa itse tai sellaisen henkilön luona, joka sen osaa tehdä. Olen käynyt muutamien eri huoltajien luona ja loppuvaiheessa löysin Facebookin Takkutukka-ryhmästä mainion huoltajan, jonka luona olen käynyt useammankin kerran. Huolto on hoidettu kammalla ja virkkuukoukulla siten, että sojottavat irtohiukset tupeerataan ja virkataan takaisin juureen. Kävin myös kerran kampaamolla huoltamassa rastani, mutta se oli todella kallista ja tulos ei ollut kovinkaan onnistunut. Mikäli kaipaat vinkkejä rastojen huoltamiseen liittyen, laita minulle rohkeasti viestiä!

Vaikka kommelluksia ja oivalluksia on matkan aikana tullut, on rastojen hankkiminen on yksi hauskimmista ja kätevimmistä ideoista, jonka olen uskaltanut toteuttaa! Kun ne ovat asettuneet ja huopuneet ajan kanssa (minulla se kesti vuoden), ne näyttävät aika kivoilta. Niitä on helppo pitää auki, laittaa nutturalle tai sitoa muihin hauskoihin kampauksiin. Aamullakaan ei tarvitse käyttää aikaa hiusten laittamiseen, mikä sopii minulle mainiosti.

Pesemisessä ja kuivattamisessa on iso työ ja sille on varattava aina kokonainen aamu-tai iltapäivä. Pesuvälit ovat harventuneet vuosien myötä, joten hiusten pesemiseen käytetty aika ei ole juurikaan noussut. Käyttämäni shampoo (Prisman edullisin vaihtoehto) alkoi kuivattaa päänahkaa ja hilseen määrä alkoi jossain vaiheessa olla aikamoista. Nyt olen siirtynyt Lushista hankkimaani meriruola-palasaippuaan, joka tuntuu toimivan hilseongelmaan mainiosti. Myös Saaren Taika teepuu palashampoo on ollut mitä mainioin vaihtoehto kuivalle päänahalle. Mutta jos jotain minä ikävöin hiusten pesussa, niin juuri föönattu sileä ja tuuhea tukka!

Lisäksi minulla on vuosien saatossa katkennut muutama rasta. Pitkän selvittelyn jälkeen olen todennut katkeamisen johtuvan löysistä kohdista. Rastojen tekeminen omiin hiuksiin on haastavaa, sillä niitä ei välttämättä saada niin tiiviiksi kuin pitäisi. Nukkumisen, hiusten sitomisen ja arjen touhussa hiukset alkavat katkeilemaan löysissä kohdissa, jos asiaan ei reagoi ajoissa. Tässä tapauksessa oli liian myöhäistä ja ensimmäinen putoamaisillaan oleva rasta katkaistiin saksilla. Rastoja voi pidentää ostamalla kuitu- tai aitohius lisäkkeitä. En ole vielä kuitenkaan sisäistänyt ajatusta, että joku entinen rastapää myy omia hiuksiaan toisten jatkoksi tai ainakaan laittamaan niitä omaan päähäni!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan rastojen teetättämiseen, hoitoon ja huoltoon ennen niiden hankkimista. On hyvä muistaa, että rastojen teetättämisen jälkeen ne eivät aina näytä ensin siltä, miltä toivoisit niiden näyttävän. Niille on annettava aikaa asettua ja tiivistyä. Minun tapauksessa maltti olisi ollut valttia ja Ghanasta kotiin palattua kulttuurishokin lisäksi taistelin oman tukkani kanssa pitkään. Ajan kanssa aloimme tulla toimeen ja pelisäännöt hoidon suhteen alkoivat hahmottua.

Vaikka olenkin alkanut harkistemaan rastojen luopumisesta (alkavat nimittäin käydä aika raskaiksi) rohkaisen kokeilemaan rastojen teettämistä, jos niistä jaksaa pitää huolta. Hyvin hoidettuina rastat ovat oikein näppärät ja niistä voi saada varsin tyylikkäät! :) 

Aika nollata | Ajatuksia uupumuksesta

Jos ihmisellä olisi kovalevy, haluaisin nollata omani juuri nyt.

Elämme aikaa, jossa pitäisi ylläpitää sosiaalisia suhteita, elää terveellisesti, huolehtia perheestä, harrastaa ja menestyä uralla. Vahva sitoutuminen omaan työhön ja korkeat tavoitteet altistavat helposti työuupumukselle. Joka neljäs työikäinen suomalainen kärsii lievästä työuupumuksesta. Ja näin on käynyt nyt myös minulle. Olen siirtynyt vuosi sitten uuteen toimipisteeseen töihin, jonne sopeutuminen on ollut melko vaikeaa. Lisäksi työssäni on jatkuvia muutoksia muuttuvien ohjeiden ja vaihtuvan henkilöstön takia. Viime aikoina koko työyhteisö on ollut suurten muutosten äärellä.

On olemassa väsymystä johon auttaa nukkuminen ja lepo. Ja on olemassa väsymystä, jossa olet puristanut kaikki mehut itsestäsi eikä sinulla ole enää mitään annettavaa työlle, läheisille, ystäville eikä omalle hyvinvoinnille. En ole jaksanut tehdä pitkään aikaan asioita joista pidän tai pitäisi tehdä. Jäin usein töihin hoitamaan asioita, jonka takia en ehtinyt joogaan (ja johon olen harrastuksena rakastunut täysin!). Viikonloput eivät enää riittäneet palautumiseen, vaikka kuinka yritin levätä. Lopulta työ oli ainoa asia joka hallitsi arkeani ja imi minusta kaiken irti.

Olen ollut nyt yli kuusi viikkoa sairaslomalla, jonka aikana olen oikeastaan vain nukkunut hurjia tuntimääriä ja yrittänyt hoitaa välttämättömiä asioita, kuten laskujen maksamiset ajallaan. Sosiaalisissa tilanteissa olen ollut kiinnostunut muiden asioista, mutta en ole pystynyt kuuntelemaan ja muistamaan heidän kertomiaan juttuja sekä olen sanonut väsyneenä asioita, joita en ole tarkoittanut. Olen unohdellut valtavasti asioita, niin pieniä kuin suuriakin.

Usein uupumuksen rinnalla kulkee masennus. En kuitenkaan koe olevani masentunut, ainoastaan väsynyt ja kaikkeni antanut. Harmitti ihan valtavasti, että olin epäonnistunut kuuntelemaan itseäni ja pitämään itsestäni huolta. Kaipasin avuksi lomaa, lepoa ja keskusteluapua. Lääkäri antoi kuitenkin diagnoosiksi sekamuotoisen ahdistus- ja masennusreaktion ja määräsi minulle mielialalääkkeitä, joiden käytön lopetin muutaman viikon jälkeen. Lääkkeistä tuli entistä väsyneempi, turtuneempi ja huonompi olo. En ole kamalan lääkemyönteinen, mutta avoin kokeilemaan mikäli lääke todetaan tarpeelliseksi. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että uupuneelle tarjotaan mielialalääkkeitä, jotta tämä voisi palata nopeammin töihin. Tehokasta ehkä, mutta ei järkevää.

Juhannuksena minulla oli pitkästä aikaa sellainen olo, että olen jälleen elossa. En väsähtänyt keskusteluista ja uusista sosiaalisista tilanteista sekä olen saanut nukuttua kokonaisia öitä. Olen jaksanut tehdä ruokaa ja tehnyt pieniä muutoksia kodin sisustukseen, jotka tuovat raikkautta ja energiaa. Toipumiseen on auttanut lepo, läheisten tuki ja ymmärtäväisyys sekä puhuminen ja kehotietoisuus (hengitysharjoitukset ja hieronta). Nämä ovat mielestäni oikeat lääkkeet uupumisen hoitamiseen.

Vaikka palaan hieman vastahakoisesti töihin ensi viikolla, aion pitää omasta hyvinvoinnistani paremmin huolta. Siihen auttavat erilaiset innostavat kokeilut ja leikkimieliset haasteet (tietenkin kevyellä otteella ja pienin askelin), jotka laittavat minut keskittymään itseeni ja pitämään itseni arjen keskiössä. On aika opetella kastelemaan itseään säännöllisesti, ettei nuupahda uudelleen elottomaksi ja voimattomaksi.

Tilaa keväälle, tilaa omille ajatuksille

Olen muuttanut uuteen asuntoon neljä kuukautta sitten ja ensimmäistä kertaa asun aivan yksin. Aikaisemmin olen asunut perheeni kanssa, sitten muutamien miesystävien ja kimppakämppisten kanssa. Myös ulkomailla olen asunut jaetussa asunnossa tai huoneessa muiden ihmisten ympäröimänä.

Nyt olen ensimmäistä kertaa yksin, omien ajatusteni parissa. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa, enkä juurikaan tunne olevani yksinäinen. Saan olla kiitollinen siitä kuinka ihana perhe minulla on, miten merkittäviä ystäviä olen saanut ja miten mielenkiintoisia tuttavia minulla on elämässäni.

Yksin oleminen liitetään usein yksinäisyyteen, josta saadaan helposti negatiivissävytteinen kuva. Yksin olemisella voi olla kuitenkin merkittävämmät vaikutukset, jos siitä osaa tai pystyy ottamaan hyödyn irti. Sitä kautta pystyy tutustumaan paremmin itseensä sekä voi löytää tilaa tehdä mitä vain, minkä kautta oppii seisomaan omilla jaloillaan.

Yksin oleminen oli minulle alussa pelottavaa enkä oikein ymmärtänyt miksi. Sain muuton jälkeen vähäiset tavarani nopeasti paikoilleen ja hankin ilmaiseksi tai kirpputorilta välttämättömät asiat, jotka kodistani puuttuivat. Pian minulla oli suurimmaksi osaksi kaikki tarpeellinen, mutta kodinomaiset asiat kuten matot, kirjahylly, pöytätaso ja verhot puuttuivat. Päätin hankkia ne ajan kanssa, kun sopiva tuote sattuisi silmääni osumaan. Tavoitteenani oli hankkia asuntooni "Spark Joy"-ajatusmallilla asioita ja tavaroita, jotka tuottavat minulle iloa.

Olin kaksi kuukautta tyhjän oloisessa asunnossa enkä viihtynyt siellä ollenkaan. Huomasin lähteväni jatkuvasti ulos asioille tai tapaamaan ystäviäni, sillä en kertakaikkiaan pystynyt viettämään aikaa kotona. Suorastaan välttelin kotona olemista, sillä koko paikka ei edes tuntunut kodilta. Katselin kaikenlaisia vaihtehtoja mattoihin sun muihin liittyen, jotta asunnosta saisi viihtyisämmän. En kuitenkaan saanut mitään aikaiseksi asian edistämiseksi ja välillä koko ajatus kodin sistustamisesta tuntui turhalta. Yövyin jopa usein ystävieni luona, koska kotona oleminen tuntui niin pahalta. Aloin myös vakavasti harkitsemaan onko minulla jonkinlainen läheisriippuvaisuus.

Lopulta tajusin, ettei huonon olon syy ollut keskeneräinen asunto tai yksin oleminen, vaan tunne siitä, että olen taas jonkinlaisessa lähtöpisteessä ja kauempana elämäni tavoitteista. Se tuntui ahdistavalta enkä aluksi halunnut hyväksyä asiaa. Täytän pian kolmekymmentä enkä ole yhtään lähempänä vakituista parisuhdetta, perhe-elämää tai edes asunnon ostamista! (Asunnon ostaminen ei muuten ole ollut minulle koskaan tavoite, mutta se nähdään usein jonkinlaisena elämän virstanpylväänä ja siksi otan sen tässä yhtenä esimerkkinä esille.)

Filosofi ja tietokirjailija Frank Martela kannustaa kolumnissaan pohtimaan omia elämän arvoja ja tavoitteita, jotta emme lähtisi elämään toisten unelmia. Martelan mukaan elämä ei ole projekti tai päämäärä, vaan matka. Aluksi Martelan sanat oli vaikea sisäistää, sillä omaa elämää on helppo verrata muiden elämään. Miten minä voisin saavuttaa asioita, jotka muutkin ovat jo saavuttaneet? Suurin osa ystävistäni ovat avo/avioliitossa, ovat saaneet lapsia tai tehneet tietoisen päätöksen etteivät hanki lapsia, tai ovat ostaneet asunnon tai lähteneet kiertämään maailmaa.

Mutta hetkinen, eikös tämä ole juuri sitä toisten unelmien elämistä? Omiin unelmiini kuuluu perhe ja turvallinen koti, mutta jokaisellahan on omanlaisensa matka päämäärän tavoittelemiseen. Ei siis pitäisi verrata etenemistahtia toisiin. Joillakin on paremmat eväät ja voimat matkaan, joillakin pitää olla monta levähdyspaikkaa matkan varrella. Vaikka päämääräni voi tuntua tällä hetkellä kaukaiselta, voi joskus matkan teko yllättää ja olla nopeampaa kuin osaan edes odottaakaan. Nyt pitäisi keskittyä hetkeksi maisemien katseluun ja miettiä mihin suuntaan sitä lähtisi. Ennen kaikkea matkan kokeminen rakastamansa henkilön kanssa olisi asia, jossa voisi oppia ja kokea monia ihmeellisiä asioita.

Kiitos Frank! Taisin vihdoin saada ajatuksestasi kiinni. Yksin oleminen on pikku hiljaa alkanut tuntua kutkuttavalta tutkimusmatkalta. Ehkä en olisi pystynyt tällaiseen tutkimusmatkaan yksin parikymppisenä! Yksin olemisen ei myöskään pidä loppua, jos jatkaisi elämää jonkun kanssa yhdessä. Sille pitäisi löytää aina silloin tällöin hetki aikaa.

Olen myös innoissani, että kotini näyttää vihdoin minulta ja siitä on tullut oma turvallinen Spark Joy pesäni. Täällä tulee olemaan tilaa auringon valolle, vieraille ja omille ajatuksilleni.

Vilkaisu vuoteen 2018 ja sitten katse eteenpäin!

Vuosi 2018 sujahti syksyn jälkeen niin nopeasti, että Helmetin lukuhaaste jäi aivan puolitielleen. Muistelen lukeneeni ainakin 35 kirjaa syyskuun loppuun mennessä, kunnes työ vei kaiken huomioni sekä loppuvuoden muutto keskittymiskykyni. Lukulistakin katosi muuton aikana... No, 35 kirjaa on kuitenkin enemmän kuin olen pitkään aikaan vuoden aikana lukenut. Ainakin jonkinlainen tavoite saavutettu!

Jouluksi sain juuri ja juuri joulukortit väsättyä muuttolaatikoiden keskellä, joten niistä tuli hyvin pelkistettyjä ja oikeastaan aika kivoja. Lahjat olivat lähtökohtaisesti itse tehtyjä tai materiaalittomia ja ainoastaan läheisimmät ihmiset saivat tänä vuonna lahjat. Se oli aika helpottavaa. Olen ehdottomasti jouluihmisiä, mutta tänä jouluna tunnelmaan oli vaikea rauhoittua ilman kynttilöitä, siistiä kotia tai jouluvaloja. Onneksi pääsin kolmeksi päiväksi nauttimaan tunnelmasta ja hyvästä ruoasta perheeni kanssa. Niitä voisi olla useamminkin kuin vain jouluna ja pääsiäisenä.

Nyt uusi vuosi on alkanut uudessa asunnossa. Ehkä myös jollain asteella uusi minä, sillä haluan erityisesti keskittyä kestävämpään arkeen Ilmastovuoden teeman mukaisesti sekä tutustua itseeni paremmin. En ole pitkään aikaan tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta pysähdyn usein uuden vuoden aikaan miettimään mitä seuraavaksi haluaisin lähteä tavoittelemaan. Niinpä olen aloittanut rauhallisen hathajoogan, jonka myötä olen vihdoin oivaltanut hengitysharjoitteiden ja hiljaisuudessa olemisen merkityksen. Ehkä sen myötä pääsen tutustumaan itseeni entistä enemmän ja oivaltamaan, millaisia asioita lähden elämässäni tavoittelemaan. 

Ennen kaikkea toivon itseltäni tänä vuonna sitä, että rohkenen katsoa ihmisiä taas silmiin, niin tuttuja kuin tuntemattomiakin. Suomalaiseen "mind your own business" mentaliteettiin on niin helppoa palata, olenhan itsekin suomalainen. Silmiin katsominen ja tervehtiminen olivat suurimmat oivallukseni mitä Ghanassa 2015 olin kokenut enkä missään nimessä halua tätä taitoa kadottaa.

Nyt kuitenkin kevään valoa ja aurinkoa odotellessa!