Rastojen tarina

Tämä teksti on ollut valmiina jonkin aikaa, mutta olen epäröinyt sen julkaisemisessa. Miksi julkaisisin jutun omista rastoistani? Ketä se kiinnostaa? Onko siitä kenellekään mitään hyötyä?

Rastoista ei kuitenkaan ole kovinkaan montaa julkaisua. Nopealla googlailulla löytyy muutamia uutisia ja vanhoja keskusteluja rastojen hankkimisesta ja hoidosta. Lisäksi miksi en julkaisisi aihetta, jonka kirjoittaminen oli hauskaa ja saa minut muistelemaan ikimuistoista reissuani Afrikassa!

Afrikan matkan päätteeksi syksyllä 2015 päätin teetättää itselleni rastat Ghanassa ennen kotiin paluuta. Minulla oli pitkä suora tukka, enkä oikein tiennyt mitä sille voisi tehdä. Halusin jotain uuttaa ja pelkkä hiusten leikkaaminen tuntui tylsältä vaihtoehdolta. Mietin pitkään lettejä, mutta ne eivät olisi niin pitkäkestoisia kuin rastat. Juttelin paljon paikallisten kanssa rastojen teetättämisestä ja monille pitkä suora "obronin" eli valkoisen tukka oli uusi näky. Lopulta suomalaisen ystäväni ghanalainen mies tarjoutui tekemään minulle rastat.

Pian huomasin istuvani Osussa, Oxford Streetin varrella sijaitsevan pikkuliikkeen kadun kulmassa kahden ghanalaisen tuttavani kanssa, jotka aloittivat hiusten tupeeraamiseen. Juttelimme niitä näitä ja paikalle saapui paikallisia kavereita ihmettelemään operaatiota. Moni innostui auttamaan hiusten rastoittamisessa, sillä tukkaa oli paljon. Lopulta ympärilläni oli seitsemän miestä, osa tupeeraamassa ja osa pitämässä taukoa. Muistan myös sen, että vieressäni oli pikkuveljeni ikäinen nuori mies veistämässä koriste-esineitä. Tämän taidon hän oli oppinut isoisältään ja ansaitsi sillä nyt elantonsa. Ostin häneltä yhden teoksen muistoksi.

Rastojen väsäämisessä kesti kaksi päivää. Työn hintaa en enää muista, mutta se oli paljon edullisempaa kuin Suomessa teetetyt. Olin myös kuullut, että rastoja ei kannata teetättää kampaamoissa sen korkean hinnan ja permanentin takia. Nyt sain eksoottisessa maassa käsin tehdyt, uniikit rastat. Uusi tukka tuntui hassulta ja pääni näytti pitkään oudolta. Oli vaikea tottua rastoihin ja aluksi ne eivät näyttäneet yhtään sellaisilta kuin toivoin. Se ei myöskään vähentänyt saamaani huomiota Ghanassa ja moni alkoi kutsumaan minua Obroni Rasta Womaniksi. Pian opin, että siihen tuli vastata "One Love!".

Palattuani Suomeen huomasin, että omistamani hatut eivät enää mahtuneet päähän enkä juurikaan tiennyt miten näitä hiuksia tulisi hoitaa. Saako niitä kastella ja kuinka usein? Pitääkö ne pestä mäntysuovalla? Aloitin kuumeisen googlaamisen ja jälkiviisaana voin todeta, että Suomi24 ja hamppu.net eivät välttämättä ole parhaita paikkoja aloittelijalle etsiä tietoa. Suomeksi rastojen hoidosta ja huollosta on melko vähän tietoa, mutta kaiken tarpeellisen rastoista saa Kalma Dreads-sivuilta. Lisäksi Facebookin Takkutukka-ryhmässä voi kysellä ja keskustella aiheesta kuin aiheesta.

Rastoja voi huoltaa itse tai sellaisen henkilön luona, joka sen osaa tehdä. Olen käynyt muutamien eri huoltajien luona ja loppuvaiheessa löysin Facebookin Takkutukka-ryhmästä mainion huoltajan, jonka luona olen käynyt useammankin kerran. Huolto on hoidettu kammalla ja virkkuukoukulla siten, että sojottavat irtohiukset tupeerataan ja virkataan takaisin juureen. Kävin myös kerran kampaamolla huoltamassa rastani, mutta se oli todella kallista ja tulos ei ollut kovinkaan onnistunut. Mikäli kaipaat vinkkejä rastojen huoltamiseen liittyen, laita minulle rohkeasti viestiä!

Vaikka kommelluksia ja oivalluksia on matkan aikana tullut, on rastojen hankkiminen on yksi hauskimmista ja kätevimmistä ideoista, jonka olen uskaltanut toteuttaa! Kun ne ovat asettuneet ja huopuneet ajan kanssa (minulla se kesti vuoden), ne näyttävät aika kivoilta. Niitä on helppo pitää auki, laittaa nutturalle tai sitoa muihin hauskoihin kampauksiin. Aamullakaan ei tarvitse käyttää aikaa hiusten laittamiseen, mikä sopii minulle mainiosti.

Pesemisessä ja kuivattamisessa on iso työ ja sille on varattava aina kokonainen aamu-tai iltapäivä. Pesuvälit ovat harventuneet vuosien myötä, joten hiusten pesemiseen käytetty aika ei ole juurikaan noussut. Käyttämäni shampoo (Prisman edullisin vaihtoehto) alkoi kuivattaa päänahkaa ja hilseen määrä alkoi jossain vaiheessa olla aikamoista. Nyt olen siirtynyt Lushista hankkimaani meriruola-palasaippuaan, joka tuntuu toimivan hilseongelmaan mainiosti. Myös Saaren Taika teepuu palashampoo on ollut mitä mainioin vaihtoehto kuivalle päänahalle. Mutta jos jotain minä ikävöin hiusten pesussa, niin juuri föönattu sileä ja tuuhea tukka!

Lisäksi minulla on vuosien saatossa katkennut muutama rasta. Pitkän selvittelyn jälkeen olen todennut katkeamisen johtuvan löysistä kohdista. Rastojen tekeminen omiin hiuksiin on haastavaa, sillä niitä ei välttämättä saada niin tiiviiksi kuin pitäisi. Nukkumisen, hiusten sitomisen ja arjen touhussa hiukset alkavat katkeilemaan löysissä kohdissa, jos asiaan ei reagoi ajoissa. Tässä tapauksessa oli liian myöhäistä ja ensimmäinen putoamaisillaan oleva rasta katkaistiin saksilla. Rastoja voi pidentää ostamalla kuitu- tai aitohius lisäkkeitä. En ole vielä kuitenkaan sisäistänyt ajatusta, että joku entinen rastapää myy omia hiuksiaan toisten jatkoksi tai ainakaan laittamaan niitä omaan päähäni!

Suosittelen lämpimästi tutustumaan rastojen teetättämiseen, hoitoon ja huoltoon ennen niiden hankkimista. On hyvä muistaa, että rastojen teetättämisen jälkeen ne eivät aina näytä ensin siltä, miltä toivoisit niiden näyttävän. Niille on annettava aikaa asettua ja tiivistyä. Minun tapauksessa maltti olisi ollut valttia ja Ghanasta kotiin palattua kulttuurishokin lisäksi taistelin oman tukkani kanssa pitkään. Ajan kanssa aloimme tulla toimeen ja pelisäännöt hoidon suhteen alkoivat hahmottua.

Vaikka olenkin alkanut harkistemaan rastojen luopumisesta (alkavat nimittäin käydä aika raskaiksi) rohkaisen kokeilemaan rastojen teettämistä, jos niistä jaksaa pitää huolta. Hyvin hoidettuina rastat ovat oikein näppärät ja niistä voi saada varsin tyylikkäät! :)