17. marraskuuta 2019

K niin kuin keliakia

Kirjoitin kesäkuussa ajatuksistani uupumukseen liittyen. Olen käynyt pitkään keskustelua itseni kanssa, mitä voisin lisätä tai muuttaa arjessani, jotta jaksaisin paremmin. Muutoksiakin olen tehnyt. Olen muuttanut loppukesästä pääkaupunkiseudulta Pohjois-Pohjanmaalle ja vaihtanut työpaikkaa. Olemme hankkineet uuden mieheni kanssa valtavan suloisen koiranpennun (heistä lisää myöhemmin). Arki on rauhoittunut, työ keventynyt ja kaupungin melu vaihtunut hiljaisemmaksi. Miksi siis vieläkin väsyttää? Välillä harkitsin vakavasti olenko edes työkykyinen ja mitä muita vaihtoehtoja minulla olisi työntekoon liittyen. Vai sopiiko kuormittava sosiaaliala minulle kuitenkaan, vaikka pidän ammatistani valtavasti ja koen olevani siinä ihan hyvä?

Ajatusten äärellä / Marraskuu 2019

Lokakuussa sain diagnoosin keliakiasta. Tulehdusarvoni ovat olleet koholla pitkään, mutta siihen ei ole löytynyt selitystä eivätkä arvot olleet hälyttävän korkealla, että sitä tutkittaisiin lisää. Äidilleni todettiin keliakia hiljattain, jonka myötä pääsin uudelleen verikokeisiin ja lopulta mahalaukun tähystykseen. Tuloksia odotellessa tutustuin hoitamattoman keliakian oireisiin, jotka täsmäsivät täysin: vatsakivut, löysä vatsa, voimattomuus, masentuneisuus, aloitekyvyn puute ja niin kutsutut "aivosumut", jolloin mitään ei jää päähän. Tämähän selittää jo niin monta asiaa!

Aloitin gluteenittoman ruokavalion heti saatuani diagnoosin. Siirtyminen tuntui aluksi todella vaikealta. Olen syönyt pitkään kasvispohjaista ruokaa, joten osa ruokailutottumuksista meni aivan uusiksi. Kaikkia rakastamiani kauratuotteita ei löydy gluteenittomana ja valmiit gluteenittomat pakastepizzat sisältävät lihaa, voi kurjuus! Kaupareissut venyivät melkein tuntiin, kun kaikista tuotteista piti lukea tuoteselosteet. Onneksi Keliakialiitolta saa ajankohtaista ja ytimekästä tietoa gluteenittomista vaihtoehdoista, esimerkiksi joulusuklaat on listattu selkeästi, thank God!

Gluteeniton tiramisu isänpäivänä / Marraskuu 2019

Monet gluteenittomat vaihtoehdot, kuten leivät, ovat tuottaneet pettymyksiä. Kulinaristinen puoleni on ollut koetuksella, mutta sinnikkyys palkitaan! Aina on löytynyt ainakin yksi maittava vaihtoehto. Helpointa on kuitenkin leipoa itse gluteenittomat leivät, näkkileivät ja piirakat sun muut. Odotan pelonsekaisin tuntein gluteenittomien joulutorttujen makua, sillä tortut ovat olleet minulle Se Juttu joka joulu, eivätkä Facebookin keliakia-ryhmän leivontayritykset vaikuta lupaavilta. Nopea ruokavalion muutos toi kummallista väsymystä ja välillä jopa käden nostaminen tuntui raskaalta. Se tuntui kammottavalta ja samalla todella ärsyttävältä, mutta onneksi se on helpottanut ja tunnen nykyään oloni paljon virkeämmäksi. Tällä hetkellä odottelen aikaa ravitsemusterapeutille, jotta voimme keskustella tarvittavista vitamiineista ja kasvisruokavalion toteuttamisesta jatkossa. Uskon, että saan sieltä hyviä vinkkejä tasapainoisen ruokavalion löytämiseksi ja varmasti muutama vitamiinikin olisi paikallaan.

Sosiaalisissa tilanteissa uusi ruokavalioni harmittaa, sillä pelkään sen aiheuttavan lähipiirilleni ylimääräistä taakkaa. Enhän ole itsekään osannut ottaa asiaa aikaisemmin huomioon, vaikka äidilläni on keliakia! Kuitenkin diagnoosi keliakiasta on ollut helpottava tieto. Saan parannettua arjessa jaksamista vain muuttamalla ruokavaliotani ja pystyn jatkamaan urasuunnitelmiani sosiaalialalla. Toivon, että saan itseni pian kuntoon, jotta jaksan puuhailla innostavia projekteja, kirjoitella ja tavata jälleen ystäviäni hyvällä energialla!

Hyvää perustietoa keliakiasta saat Keliakialiiton sivuilta.