Koti-ikävä

Siitä on tasan kuusi kuukautta, kun pakkasin tavarani ja muutin pääkaupunkiseudulta Ouluun. Luovuin monista turvallisista asioista, kuten vakituisesta työpaikastani, tukiverkostostani ja tutusta ympäristöstä. Lähdin Ouluun, jossa minua odotti elämäni mies, asunto, työttömyys ja tuntemattomat seudut. Olen aina pitänyt heittäytymisestä ja uskonut siihen, että asiat järjestyvät, vaikka selviä suunnitelmia ei olekaan. Ja niinhän ne järjestyivätkin. Olen löytänyt rakastavan ja turvallisen miehen, erittäin mielenkiintoisen työpaikan heti muuton jälkeen sekä oppinut hassuja asioita Oulusta (niistä lisää myöhemmin).

Kevättalven palmikkolapaset, helmikuussa 2020

Huomaan eläväni poikkeuksellisen onnellista aikaa, sillä minulla on paljon hyvää ja uutta arjessani. Ja samalla tunnen oloni aika yksinäiseksi. Olen käynyt ahkerasti pääkaupunkiseudulla moikkaamassa perhettäni ja ystäviäni, joka on samalla helpottanut ja lisännyt koti-ikävääni. (Ajatelkaa miten hassua, että voi tuntea olonsa kotoisaksi kun banaanin vaakanumero on tuttu 13, eikä 74!) Tuntuu, että elän jonkinlaisessa murrosvaiheessa, jossa olen irtaantumassa pääkaupunkiseudun vilskeestä, mutta en ole kuitenkaan juurtunut Ouluun. Olen potenut koti-ikävää mm. Afrikan reissullani, jolloin minulla oli määräaika kunnes palaan kotiin. Nyt minulla on koti-ikävä, vaikka olen kotona.

Melkein kolmikymppisenä ei ole helppoa luoda uusia tuttavuuksia, etenkään Suomessa. Oululaiset ovat kovia höpöttämään tuntemattomille mm. kaupoissa, uimahalleissa ja kaduilla, mutta keskustelu on usein yleismaailmallista etkä välttämättä törmää samaan ihmiseen uudelleen. Koirapuistot ovat kuuluisia kohtaamispaikkoja, josta voisi löytää potentiaalisia tuttavuuksia, mutta alussa minulla oli vaikeuksia aina ymmärtää keskustelun aiheita, sillä paikalliset uutiset tai paikkojen nimet eivät olleet vielä tuttuja. Olen myös lukenut paikallisen seurakuntalehden (pääkaupunkiseudulla Kirkko&Kaupunki, Oulussa Rauhan Terveyhdys) moneen kertaan läpi, mutta siellä ei ole juuri minkäänlaista toimintaa kolmekymppisille työssäkäyville aikuisille.

Alkuvuoden aikana olen saanut kaikenlaista aikaiseksi, jolla olen yrittänyt päästä yksinäisyyden tunteesta eroon. Olen saanut monia neuletöitä valmiiksi, ommellut vanhoista lakanoista rättejä ja yöpuvun, tehnyt pitkiä kävelylenkkejä Usvan kanssa sekä asentanut Pokemon GO:n kuluttaakseni aikaa. Helmet lukuhaaste on hiipunut kuukauden aikana, sillä Oulun kirjastojen käytännöt ovat olleet hieman erilaisia kuin olen tottunut. Olen myös huomannut, ettei kaikkea kannata oppia kerralla ja siksi olen yrittänyt keskittyä yhteen asiaan kerralla. Työkaverini ovat vinkanneet tosi kivoja lähialueen tapahtumia ja kutsuneet minut keikoille mukaan, josta olen äärimmäisen onnellinen. Myös mieheni perhe on ottanut minut hyvin vastaan ja olemme viettäneet monia mukavia iltoja yhdessä.

Yritysmaailmassa muutoksen sopeutumiseen menee noin kolme vuotta. Jos tämä pätee yksityiselämään, on minulla vielä pitkä matka edessä totutella Oulun arkeen. Toisaalta yritysmaailmassa on yleensä useampi kuin yksi henkilö, joiden täytyy sopeutua muutokseen. Puoli vuotta uudessa kaupungissa tai työpaikassa on kuitenkin aika lyhyt aika ja uskon, että vuoden päästä olen löytänyt täältä paikkani. Onnekseni minulla on liikkuva työ, jonka avulla Oulun kadut ja paikat tulevat nopeasti tutuksi. Lopulta tämä on aika pieni paikka ja kaikki tiet vievät nelostielle, josta osaan ajaa kotiin. Tämä irtaantumisen tunne on täysin ymmärrettävää, joskin välillä turhauttavaa. On kuitenkin ollut mukavaa uppoutua erilaisiin käsityöprojekteihin, johon en ole löytänyt kunnolla aikaa. Pitänee ottaa tästäkin elämänvaiheesta kaikki irti!

Liina Laitisen Ystävänpäiväsukat, helmikuussa 2020

Novitan palmikkolapasten ohje löytyy täältä

Niina Laitisen Ystävänpäiväsukat KAL (eli Knit ALong) toteutettiin Taimitarha Facebook-ryhmässä helmikuussa 2020

Oi uusi 20-luku, olet täynnä elämää!

Ensimmäiset kirjat Helmet 2020-lukuhaasteeseen

Vuosi 2019 on ollut tapahtumarikas ja kasvattava! Olen muuttanut Ouluun, opetellut hauva-arkea ja haastanut itseäni uuden työn ohella. Neuletöitä tuli tehtyä yllättävän paljon, mutta en ole ehtinyt kertomaan niistä täällä sen enempää. Vuoden 2019 liittyvät lupaukset ovat olleet enemmänkin ilmastolupauksia, kuten hedelmäkestopussien ompelu ja käyttöönotto, siivousvälineiden yksinkertaistaminen kemikaalittomiin vaihtoehtoihin, palasaippuaan vaihtaminen ja vaatteiden korjaaminen, just to mention few! Vuoden aikana tuli tehtyä myös muutama huippu reissu Amerikkaan, Kanadaan ja Maltalle.

Vaikka en pidä uudesta vuodesta rakettien ja niistä jäävien roskamäärien takia, olen tykännyt muistella mitä vuoden aikana on tullut tehtyä. Usein pääsen yllättymään, kuinka paljon asioita onkaan tullut tehtyä. Tavoitteitakin on kiva miettiä, sillä ne antavat mukavaa potkua ja niihin on helppo palata keskellä vuotta. Tavoitteita ei tarvitse ottaa vakavasti ja ne on hyvä räätälöidä itselle sopiviksi, jotta ne olisivat inspiroivia.

Vuoden 2020 tavoitteissa haluan keskittyä asioihin, joista erityisesti nautin, mutta ne jäävät silti usein tekemättä:

Helmet lukuhaaste 2020. Kokeilin ensimmäistä kertaa lukuhaastetta vuonna 2017. Valmistuin sosionomiksi joulukuussa 2016, jonka jälkeen elämässä tuntui olevan tyhjä aukko tentti- ja opparikirjojen jälkeen. Yöpöydälläni, työpöydälläni ja keittiön pöydällä oli opintojeni aikana jatkuvasti joku kirja, johon tarttua. Lukuhaasteella sain korvattua tämän aukon näppärästi. Kertaakaan en ole saanut haastetta loppuun asti, mutta olen saanut kokea mielenkiintoisia ja hätkähdyttäviä lukukokemuksia! Tänä vuonna toteutan lukuhaasteen niin, että saan kuitata yhdellä kirjalla kaksi kohtaa, jos ne sattuvat sopimaan listassa oleviin ehtoihin. Helmet lukuhaasteesta löydät lisää tietoa täältä.

Jämälangoista neulottuja sormikkaita, 2018

Yksi käsityö valmiiksi kuukaudessa. Olen aloitellut paljon käsityöprojekteja, jotka ovat jääneet kesken ja muutamat odottavat innolla jonossa. Jos saisin tehtyä edes yhden työn valmiiksi kuukaudessa, saisin jämälanka-projektiani sujuvammin eteenpäin, vanhoja projekteja valmiiksi ja uusia innostavia töitä alulle.

Viisi kulttuurielämystä. Rakastan teattereita, musikaaleja, festivaaleja ja musiikkielämyksiä! Silti niitä tulee tehtyä aivan liian vähän. Vuonna 2019 kävin katsomassa Aladdin-musikaalin New Yorkissa Broadwaylla (mikä oli fantastinen kokemus!) sekä perinteisen Raskasta Joulua-konsertin Hartwall Areenalla. Tänä vuonna pystyn varmasti parempaan, jos vain talous antaa periksi.

Auringonlasku Hirvisuolla Yli-Kiimingissä, 2018

Lisää eräilyä ja liikuntaa! Enpä muista milloin viimeksi olen käynyt luontopolulla tai telttaretkellä, vaikka rakastan luonnossa olemista yli kaiken. Pohjois-Pohjanmaalla asuessa on loistava mahdollisuus tutustua uusiin paikkoihin ja matkustaa näppärämmin pohjoisempiin kohteisiin. Koiramme Usva alkaa olla jo iso ja jaksaisi varmasti luontoretkiä.

Vanhoja valokuvia selaillessani huomasin, että vuosi 2018 on ollut hyvin reissurikas ja toimelias vuosi. Kuvia katsellessani tuli hyvä fiilis asioista, joita olen saanut kokea ja nähdä. Muistan vuoden hyvin myös siksi, että innostuin kuuntelemaan äänikirjoja erityisen paljon. Uudessa kaupungissa on mahdollisuus kokea vaikka ja mitä, etenkin jos (tai siis, kun!) saan luotua uusia ystävyyssuhteita. Sitä varten olisi hyvä miettä harrastustoimintaa, mutta vaihtoehtoja näyttää olevan runsaasti. Haastavaa valita keramiikan, tanssin, viittoma- tai saksankielen kurssien väliltä ja kaikkea ei voi valita :D Ensimmäiseksi aion kuitenkin siivota joulukamppeet ja kuuset pois ja tuoda taloon raikkautta käymällä kaappeja läpi, ostamalla tuoreita kukkia sekä vaihtamalla lakanat ja saunomassa jalkakylvyn kera!

Oi vuosi 2020, uskon, että tulet olemaan elämää täynnä! ❤