Vuoden 2014 joululahjat ja kortit hyvässä vauhdissa

Tänä vuonna joulukortit- ja lahjat ovat hyvässä vauhdissa! Kortit tuli askarreltua jo marraskuun loppupuolella sekä suurin osa joululahjoista on neulottu luennolla. Kuvissa olevat Novitan palmikkosukat ja Merenkulkijat suuntaavat pian paketissa Englantiin miesystävän siskolle ja hänen miehelleen! Massasta tehdyt pyyhe-nappulat tuli tehtyä jo kesälomalla ja niitä tuli myös tehtyä paljon! Kaikkia kuvia massa-askartelusta en voi vielä tosin julkaista, ettei tapahtuisi ystäville liikaa spoileria ennen joulua :)

Myös tämän vuoden tavoite on saavutettu! Nimittäin en ole tuhlannut penniäkään rahaa näihin lahjoihin, vaan ne on pengottu suuresta askartelu-aarrearkustani. Paketoinnissa olen käyttänyt vanhoja korurasioita, sanomalehtiä tai äidin vanhoja lahjapapereita.

Kissa tietää talon parhaat paikat

Neuleprojekteja työn ja opintojen ohella

Enpä ole huomannutkaan, kuinka pitkä aika edellisestä päivityksestä on. Kaiken näköistä on tullut puuhailtua partiossa sekä opiskelijakunnan tiimoilta olen matkustellut paljon ympäri Suomea. Työvuorojakin on ollut mukavasti tarjolla. Opiskelijana keikkatyö on minulle sopivin työmuoto ja olenkin saanut vihdoin oman alan hommaa MedGroupin kautta. (Jes!) Työnkuvaan kuuluu kodinhoidollinen tuki sekä lastenhoito.

Ennen kaikkea aikaani on kuitenkin syönyt aikuissosiaalityön harjoitteluni Espoon Vamoksessa, johon olen halunnut panostaa kunnolla ja haastaa itseäni erilaisissa tehtävissä. Asiakasryhmä Vamoksessa on nuoret aikuiset, joita tuetaan opiskelu- ja työnhaussa. Olen päässyt vetämään ryhmiä, suunnittelemaan ja toteuttamaan askartelupankkia sekä juttelemaan asiakkaiden kanssa kahden kesken. Myös tyäyhteisö on ollut hyvin lämmin ja vastaanottavainen. Siksi onkin hieman haikeaa, että 14:sta viikon harjoittelu on pian takana ja on palattava fyysesti takaisin koulun penkille.

Kaiken tämän härdellin keskellä on syntynyt myös muutamia uusia käsityön alkuja, joista suurin osa on joululahjoja miehen perheelle Englantiin. Ullasta löytyikin kivan näköinen ja haastava ohje lasten Menninkäinen -villahaalarille. Haalarit ovat vetoketjua ja nappia vaille valmiita, mutta kyllä vuodatin verta ja hikeä tätä neuloessa. Kaavaa oli vaikea hahmottaa ja ohje oli selkeästi tarkoitettu kokeneemmille. Haastavuudesta huolimatta opin kuitenkin paljon uusia juttuja ja miehen siskontytär saa jouluksi lämpimän lahjan!

Lankaa on kertynyt vuoden aikana taas melko paljon, joten muihin lahjaneuleisiin ei ole tarvinnut rahaa käyttää juuri ollenkaan. Aivan alkutekijöillään olevat Banaanipuu-sormikkaat ovat kaavoineen tuottaneet hieman haastetta, mutta näyttäisi toimivan kauan lankakasojen keskellä lojuneella Austermann Step Classic-langalla. Novitan Nalleakin on kertynyt muutama kerällinen, joista on mukava neuloa sukat kivan näköisellä kuviolla. Merenkulkija-sukat olen aikaisemmin jo neulonut, mutta mielestäni kuvio näyttää hyvältä turkoosilla langalla ja valmistuu näppärästi. Löysin myös Novitan sivuilta helpon ja kauniin palmikkosukan kaavan, joka toimii punaisella Nallella.

Pitkästä aikaa olen löytänyt intoa neuloa itselleni jotain, nimittäin Myrskylintu-huivin. Rakastuin huivin ulkoasuun heti ensi silmäyksellä ja ostin siihen sopivat langat Oulunkylän Lankamaailmasta. Hemmottelinkin itseni hankkimalla kaksi kerää kallista, violettia mohair merinoa. Neulomisessa olen päässyt hyvään vauhtiin ja toivon sen valmistuvan pian. Nyt on kuitenkin keskityttävä työharjoittelun koulutehtävään, joka on pahasti kesken!

Heinäkuun vapaat viikot

Nyt kun kesätyöt ovat vihdoin ohi, on ollut taas aikaa puuhailla kotona kaikenlaista. Koska Mäntsälän leiri oli harvinaisen tavallinen, olen palautunut leirikoomasta nopeasti. Näin ollen rinkka tyhjeni paluupäivänä, pyykit tuli pestyä sekä koti siivottua alle kolmessa päivässä. Lisäksi pääsin vihdoin käyttämään kastehelmi -astiasarjaa ensimmäistä kertaa, jotka löysin poistomyynnistä jo jonkin aikaa sitten. Erityisesti olen iloinnut meidän riippupetuniasta, joka on kasvanut pienestä taimesta  suureksi ja kauniiksi.

Keskeneräinen KYH -projekti Menninkäinen rupeaa olemaan jo hyvällä mallillaan. Lahkeet on yhdistetty sekä molemmat hihat alkavat olla jo valmiina. Vielä kun saisin selkoa, miten hihat tullaan yhdistämään. Ensimmäiseksi haalariksi kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin, mutta ohjeiden lukemisessa minulla on vielä treenattavaa.

Palattuani takaisin Espooseen matkasimme pian koko perheen voimin Uuraisille Höytiän pikkukylään sukukokoukseen. Höytiässä on ukkini koti, jossa pidetään sukukokouksia noin kolmen vuoden välein. Itse en ole aikaisemmin päässyt kokouksiin, sillä olen ollut rippileirillä, partioleirillä tai muualla maailmassa samaan aikaan. Olen iloinen, että pääsin tänä kesänä, sillä moni sukulaisista alkaa olla jo niin vanhoja, että seuraavalla kerralla heitä ei välttämättä enää ole. Matkalla Uuraisille poikkesimme suloisessa Karoliinan Kahvimyllyssä, johon äiti ja mummi ovat kovasti ihastuneet. Nyt myös minä.

Mäntsälä mielessäin

Mainitsin ennen rippileirille lähtöä muutamalle kollegalle lähteväni Mäntsälän seurakuntaan tekemään viransijaisuutta ja moni oli kommentoinut, että siellä tulee olemaan hyvin erilaista. Nämä kommentit tekivät minut hieman varautuneeksi, mutta kommenteista ja kiireisestä aikataulusta huolimatta lähdin Mäntsälän rippileirille hyvillä mielin. Ja oikeassahan Espoon kollegat olivat. Siellä oli erilaista.

Perusrunko oli tietenkin sama kuin missä tahansa rippileirillä, mutta koska Mäntsälän rippileirit ovat vihreitä, siellä tehtiin paljon kierrätykseen ja ekologisuuteen liittyviä juttuja, jotka miellyttivät minua suuresti. Esimerkiksi jokaisen lounaan jälkeen punnitsimme biojätteeseen heitetyt ruoat. Tavoitteemme oli laskea heitetyn ruoan määrää joka kerta ja siksi pidimme listaa hukka-ruoan grammamäärästä. Leirin viimeisenä päivänä saimmekin listaan puhtaan nollan! Vihreillä leireillä rukoushelmiin on lisätty myös vihreä luomakunnan helmi, joka on sijoitettu salaisuuden helmien ja yön helmen väliin.

Opin myös hurjasti uusia tapoja toteuttaa oppitunteja ja hartauksia. Erityisesti seurustelu ja rakkaus -oppitunnilla käyttämäni "rakkauden palikat" toimi erinomaisesti tällä ryhmällä, jossa oli tarkoituksena askarrella talo erikokoisista palikoista ja pohtia, mitkä asiat parisuhteessa ovat talon perusta sekä mitä huoneisiin ja ikkunaan voisi sisältyä. Nämä kaikki kannattelevat kattoa, eli rakkautta. Ylipäätään oppitunnit onnistuivat erittäin hyvin sekä minulle jäi olo, että olen antanut kaikkeni.

Kokonaisuudessaan leiri oli hyvin tavallinen ja avoin, mistä iloitsin paljon. Näin ollen minulle jäi aikaa oppia ns. "talon tavoille" ja tutustua työtovereihin, isosiin ja mikä tärkeintä, olla läsnä leiriläisten kanssa. Kaikilla kesän leireillä olen kantanut kameraa mukana, mutta tällä leirillä minulla oli aikaa ja innostusta valokuvata. Siksi sainkin laitettua parhaimmat muistot leiristä tänne. Myös ensimmäistä kertaa työntekijän roolissa vietin aikaa isosten kanssa laulaen ja jutellen. Vaikka Mäntsälässä oli erilaista, se ei haitannut minua ollenkaan. Oikeastaan olen hyvin onnellinen, että pääsin kokemaan uusia tapoja ja mahdollisuuksia sekä kasvamaan työntekijänä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kerrankin olen löytänyt paikkani elämässä.

KYH ja uusia haasteita uusissa maisemissa

Vihdoin sain aikaiseksi laittaa edes yhden kuvan kaikista valmiista KYH-sukista. Kaikkia töitä en saanut valmiiksi, mutta seitsemän kymmenestä työstä on ihan ok. Raamattu on ollut kovassa käytössä rippileireillä vuodesta 2005 ja vanhat kannet alkoivat ja repsottaa ikävästi. Nyt se on päällystetty vähän siistimmäksi ja sitä kehtaa käyttää nuorten edessä.

Espoon rippileirit on nyt hoidettu kunnialla pois alta, mutta vielä yksi leiri olisi tiedossa. Nimittäin Mäntsälän seurakunnassa on sattunut sairaustapaus ja tilalle kaivattiin naispuolista, laulutaitoista nuorisotyönohjaajaa. En voinut kieltäytyä työtarjouksesta, sillä homma kuulosti juuri minulle tarkoitetulta keissiltä sekä tässä pääsisin näkemään muiden seurakuntien tapoja toteuttaa riparia. Hieman kiirehän tässä tulee kun on vain muutama päivä aikaa suunnitella oppitunteja, mutta challenge accepted!

Kesäyön hullutusta ripareilla

Vaikka tämän kuun aikana olenkin ollut kiireinen oppituntien suunnitelun ja rippileirien parissa, on silti aikaa löytynyt KYH2014 -projektiin. Viimeisen kahdenkymmenen päivän sisällä olen aloittanut kymmenen projektia, joista kuusi on jo valmiina. Vaikka kahtakymmentä työtä en kerenytkään aloittaa, olen silti tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Viime vuonna sain aloitettua vain neljä.

 Leirillä valmistuneet vauva-sukat

Kesäkuussa olen usein ollut yhdellä tai useammalla seurakuntaleirillä. Tänä vuonna pääsin kausityöntekijäksi kahdelle Espoon seurakuntien rippileirille, mahtavaa! Tänä kesänä ensimmäisen leirin oppituntien, hartauksien ja nuorten kanssa läsnäolemisen lisäksi aikaa jäi myös neulomiselle, sillä illalla oli mainiota aikaa reflektoida päivän tapahtumia sekä suunnitella seuraavan päivän ohjelmaa puikkojen parissa. Kesän ensimmäinen rippileiri nuorisotyönohjaajana Salossa oli ihana ja samalla rankka, mutta onneksi pääsin juhannuksena nollaamaan aivot miehen ja ystävien kanssa mökille. Nyt kuitenkin on valmistauduttava toiseen ja kesän viimeiseen rippileiriin, joka alkaa huomenna!

Laitan kuvia KYHistä asap. Kuvien siirtäminen koneelle pitää nykyään tehdä paljon monimutkaisemmin kuin aiemmin, joten kuvien lisääminen on tuntunut haastavalta ja samoin myös bloggaaminen on jäänyt harvemmalle.

Mitä odotin toukokuulta?

Oletko koskaan kuullut tarinaa miehestä, joka istui katolla tulvivan veden vallattua hänen kotinsa ja odottaa pelastusta? 

Mies rukoilee Jumalalta apua hätäänsä. Paikalle ilmestyy soutuvene, josta tarjotaan hänelle apua. Mies kieltäytyy ja sanoo Jumalan pelastavan hänet. Paikalle ilmestyy moottorivene ja taas mies kieltäytyy, sanoen Jumalan kyllä pelastavan hänet. Nyt paikalle saapuu helikopteri ja tästäkin avusta mies kieltäytyy. Mies menehtyy ja saapuu taivaaseen. Hän on Jumalalle vihainen ja kysyy: "Miksi et pelastanutkaan minua?" Jumala vastaa: "Lähetin sinulle soutuveneen, moottoriveneen ja viimeiseksi helikopterin, mutta kieltäydyit niiden avusta. Mitä oikein odotit?"

Olen viime aikoina kaivannut spontaaneja ihmisten kohtaamisia ja juttuhetkiä. Aikaa ei ole kuitenkaan ollut mihinkään muuhun toukokuun aikana kuin opiskeluun ja partioon. Kevään partiokokoukset ovat minulle viimeiset, sillä syksyllä menen 3kk työharjoitteluun ja aikaa ei jää ryhmän vetämiseen. Vetämäni sudenpenturyhmä on siirtymässä seuraavaan ikäkauteen, eli seikkailijoihin, joten halusin tehdä sudenpennuilleni huippu-ohjelmaa, jotta heille jäisi hyvä muisto sudenpentu-kaudestaan. Lisäksi osallistuin viikonloppuna leikkimieliseen, mutta mahtavaan Ömeising reissu -partiotaitokilpailuun, joka järjestettiin Turun seudulla. Valitettavasti se kostautui opiskeluihin, vaikka yritin kovasti aikatauluttaa tenttiin lukua ja tiimitöiden kirjoittamista. Toukokuun viimeiset kaksi viikkoa ovatkin olleet armotonta puurtamista.

Kuitenkin kuukauden aikana tarjoutui lukuisia mahdollisuuksia jäädä rupattelemaan edes hetkeksi ja kysyä kuulumisia. Kohtaamisista saa valtavasti energiaa. Silti väitin itselleni, että minun on kiire ja oltava toisessa paikassa tekemässä jotain muuta, jotain tärkeämpää. Mutta miksi en nähnyt tarjottuja mahdollisuuksia? Miksi ummistin silmäni?

Mitä oikein odotin?

Askel kohti aikuisuutta!

Jostain syystä päädyin opintojeni alussa opiskelijakuntatoimintaan. Tutorini tunnisti heti kokeneen järjestöaktiivin ja pian huomasin olevani Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan O'Diakon hallituspestissä ja edunvalvonta-koordinaattori.

Opiskelijakuntatoiminta tuo aina uusia mahdollisuuksia kokea jotain uutta ja tällä kertaa  O'Diakon hallituspestini vie minut Itävaltaan! Wienissä järjestetään konferenssi, jonne Diak toivoo edustusta paikalle. Huomenna kiiruhdankin tentin jälkeen suoraan lentokentälle ja toivon, että muistin ottaa mukaan kaiken oleellisen. Suomessa rupeaa olemaan jo melko lämmin, mutta Forecan mukaan Wieniin on luvattu ensiviikolle sateetonta ja +20 keliä! Olen myös kuullut, että Euroopan kevät on kaunis ja odotankin innolla reissua!

Olen myös ottanut taas yhden askeleen kohti aikuisuutta! Olen nimittäin ostanut itselleni ihan oikeat aikuisten naisten kengän!

Vuoden ensimmäiset askartelut

Viikonloppuna aamupäivällä oli ihanaa kävellä kauppaan kevyissä kevät kengissä, auringon paistaessa ja lokkien laulaessa. En ole koskaan pitänyt lokkeja mitenkään erityisenä kevään merkkinä tai juuri nauttinut niiden huudosta, mutta tällä kertaa se toi tunnelmaa kauppareissulle. Erityisen innoissani olen ollut myös meidän uudesta ruokailupöydästä, jonka sain koulutoveriltani ilmaiseksi. Kolme vuotta olen haaveillut asuntoomme pientä ruokailupöytää kahdelle ja vihdoin odotus palkittiin! Myös kissa oli innoissaan uudesta tasosta, kunhan vieraat hajut saadaan ensin pois.

Ruokailuun pöytää ei ole vielä käytetty, sillä olemme tottuneet syömään sohvalla tai työpöydän äärellä. Sen sijaan askarteluun, maalailuun ja haalarimerkkien ompeluun sitä on hyödynnetty paljonkin näiden muutamien päivien aikana. Askartelin etukäteen muutaman kortin tupaantuliaisiin ja veljen syntymäpäiville sekä tutustumis-pelikortit, jotka sain narratiivisen työskentelyn luennolta. Kortteja voi tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi rippileiriellä, erilaisissa koulutuksissa ja ryhmätyöskentelyissä, tai muuten vain pelailla kavereiden kanssa. Pelikortit tulisi vielä laminoida tai päällystää, jotta ne kestäisivät pidempään. Myös isoäidin neliöitä on tullut virkattua jämälangoista ja niitä on kertynyt jo aika paljon!

Kevät on saapunut!

Mikä onkaan ihanampaa, kuin porottava aurinko selkää vasten. Myös meidän kissa ottanut kaiken ilon irti auringon säteistä ja näyttänyt meille, mistä löytyy talon parhaat loikoilupaikat. Karvapallomme on viime aikoina oppinut myös, miten laatikoita avataan. Sainkin yhden kuvan todistusaineistoksi, mutta kuvan ottohetkellä linnut alkoivat kiinnostamaan enemmän laatikon sisällön sijaan.

Aikaa itselleni

Maaliskuun ensimmäisenä lauantaipäivänä ohjelmassani ei ollut muuta kuin hakea pieni ja tärkeä lahja ystävieni kihlajaisiin ja suunnata illemmalla itse juhliin keskustaan. Koska lahjaliike meni jo kolmelta kiinni ja juhlat alkoivat vasta kuudelta, päätin tehdä siinä välissä jotain sellaista, mitä en tee juuri koskaan: mennä syömään ja elokuviin. Yksin.

Ravintolat ja elokuvateatterit ovat sellaisia paikkoja, joista nautin suuresti seurassa. Ympärillä on paljon virikkeitä, jotka varmistavat loputtomat puheenaiheet ja antavat aina hyvän syyn tavata vanhoja ystäviä. Nyt virikkeiden sijaan sain keskittyä rauhassa ympäristöön, kuunnella muiden ihmisten porinoita ja syödä rauhassa. Satuin valitsemaan myös hieman rankemman kaliiperin elokuvan - 12 Years a Slave - ja uppouduin tarinaan täysin. Se tuntui todella hyvältä. En ole itkenyt niin paljon elokuvan aikana sitten Okuribito–elokuvan jälkeen, mutta pakko sanoa, että oli kyllä todella vapautunut fiilis kaiken sen pillittämisen jälkeen. Itkeminen jatkui leffan jälkeenkin. Tirautin ainakin pari kyyneltä jokaista tummaa ihmistä kohden, jotka kävelivät ohitseni. Minäkö yliherkkä?

Ps. Uusimman Star Trek-elokuvan jälkeen mulla on ollut outo obsessio Benedict Cumberbatchiin (kuva yllä) ja pääsin taas hypettämään tätä näyttelijää 12 Years a Slave-elokuvassa!

Intoa aikuissosiaalityössä

Vihdoinkin tammikuun etäopinnot ovat ohi. Tutkimus ja kehittäminen-verkkokurssi oli sinänsä kiva, sillä sain muutamia ideoita tulevaa opinnäytetyötä varten. Sinänsä hassua, että lähdemme miettimään oppariaiheita jo puolen vuoden opiskelujen jälkeen, mutta hyvähän se on aloittaa ajoissa.

Tämä verkkokurssi oli silti tuskaista. Tehtävien tekeminen yksin ei ole minun juttu, varsinkaan jos aihe ei ole kovin ajankohtainen tai kiinnostava. Erityisesti tieteellisten artikkeleiden ja opinnäytetöiden analysointitehtävää oli vaikea aloittaa, mutta onnekseni löysin hyvin mielenkiintoisia teoksia, esimerkiksi Lea Murron opinnäytetyö: Siunatut silmukat – Villasukat vapaaehtoisessa diakoniatyössä Alajärven seurakunnassa. Aihehan ei sinänsä ole vallankumouksellinen, mutta minulle hyvin mieluisaa luettavaa! 

Kurssin aikana sain myös aikaiseksi paljon. Kaikkea muuta kuin raporttien kirjoittamista, esimerkiksi tyhjille paristoille tarkoitettu purkki oli päällystettävä jollain kivemmalla kuin Jamie Oliverin naamalla. Lisäksi isoäidin neliöitä on tullut virkattua taas huimasti lisää.

Nyt meillä on alkanut aikuissosiaalityö, joka on hirmuisen mielenkiintoista! Tällä hetkellä käsittelemme huono-osaisuutta ja meillä on myös kenttätyötä jonkin verran. Osallistumme ryhmittäin mm. ruokajakeluihin sekä lähdemme observoimaan tiettyä aluetta ja haastattelemme paikallisia asukkaita. Teemme myös kirjallisen tehtävän, jossa tutkitaan ja pohdiskellaan tiettyä huono-osaisuuden ilmiötä. Meidän aiheenamme on naisiin kohdistuva perheväkivalta. 

Jaksoon liittyen olen löytänyt myös todella hyvää kirjallisuutta, jotka antavat hyvää osviittaa mm. köyhyyteen. Tällä hetkellä olen lukemassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -teosta, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Kirja koostuu kirjoituskilpailuun osallistuvien köyhien ihmisten kirjoittamista tarinoista, joissa kerrotaan arkipäivän pärjäämisestä ja köyhyyden aiheuttamasta häpeästä. Niistä kuvastuu paljon erilaisia elämänkokemuksia ja kehityskulkuja, joiden seurauksena köyhyys on muodostunut pysyväksi olotilaksi.

Missä lämmin, siellä kissa.