Vuoden vaihtuessa on hyvä palata asetettujen tavoitteiden äärelle, joita olen viimeksi miettinyt tasan vuosi sitten. Tavoitteiden tai haasteiden asettaminen vuosittain auttaa hiljentymään (ainakin itseäni) sen äärelle, minkä asioiden parissa haluan puuhailla ja tekevätkö ne minut onnelliseksi.
Viime vuonna olen toivonut itselleni enemmän lukuintoa, käsitöitä, retkeilyä ja viisi kulttuurielämystä. Vallitsevan pandemian takia kirjastossa käynti ja kulttuurielämykset ovat jo heti alkukeväästä jääneet väliin. Huomaan kaipaavani suuresti konsertteja, markkinoita tai ihan mitä vaan, missä on musiikkia, ihmisiä ja kauniita asioita esillä. Käsitöitä on tullut tehtyä sitäkin runsaammin ja loppuvuonna aloitin parhaan ystäväni kanssa mahtipontisen Novitan Pohjantähti-kirjoneulemekon neulomisen. Retkeilyintoa oli hauska miettiä Retkihaasteen avulla ja tällekin vuodelle olen tulostanut haasteen jääkaapin oveen. Saimme vuonna 2020 ruksittua yli kolmekymmentä retkikohdetta haasteesta, mutta retkeily tyssäsi siihen, kun rakas koiramme Usva menehtyi äkillisesti elokuussa. Tämän jälkeen kävely missään lähiympäristössä tai metsässä on tuntunut melko kurjalta ilman riemukasta hännänheiluttajaa.
Olen viettänyt myös ostolakkoa, joka päättyi jo heinäkuun lopussa. Kuten monella muullakin, aluksi se on vaatinut hieman ponnistelua. Lopulta vaatteiden tai tavaroiden ostaminen on jäänyt vähemmälle sekä monet tarvittavat asiat on saatu lainaan tai ilmaiseksi Facebookin roskalavalta (ihmiset heittävät välillä mitä mainiointa tavaraa pois!). Ouluun muuttaessa olemme tehneet muutamia välttämättömiä ostoksia, mutta asettumisen jälkeen ei ole juurikaan tarvinnut ostaa mitään. Loppujen lopuksi erittäin hauska kokemus, joka sai pohtimaan omaa arkea ja kuluttamista eri tavalla.
Tuoreena keliaakikkona olen myös opetellut uudelleen leipomaan. Leivän ja pullan leipominen gluteenittomilla tuotteilla on suorastaan taitolaji ja vuoden treenaamisen jälkeen olemme onnistuneet tuottamaan muutaman maukkaan ja rakenteeltaan järkevän version. Sämpylät olivatkin ensimmäiset harjoituskappaleet, jossa ei (tiettävästi) ole kamalan vaikea epäonnistua. Viime aikoina olen erityisesti innostunut tekemään vuokaleipiä ja rieskoja!
Vuodelle 2021 olen miettinyt seuraavanlaisia tavoitteita:
Islantilainen villapaita. Olen pitkään halunnut neuloa villapaidan, erityisesti perinteisestä islantilaisesta villalangasta. Myös itse villapaidan neulominen ei ole kuulemma kovin vaikeaa. Netistä löytyy muutamia ilmaisia ohjeita sekä kirjastosta saa lainattua myös ohjeita villapaidan neulomiseen (kannattaa varautua hyvin pitkiin varausjonoihin!).
Retkihaaste 2021. Koska retkeily on ihanaa, terapeuttista ja sanoinko jo ihanaa? Tulostettava haaste löytyy suoraan täältä. Toivottavasti löydämme retkeilyintomme tänä vuonna uudelleen!
Kasvisruokavalion uudelleen opettelu. Olen pitkään suosinut kasviruokavaliota (lakto-ovo), kunnes keliakia-diagnoosin myötä perusasiat menivät uusiksi. Ehkä enemmänkin sen takia, että diagnoosi tuli yllätyksenä ja koko jääkaapin ja kuivakaapin sisältö meni uusiksi. Nyt tuntuu, että olen valmis perehtymään asiaan uudelleen ja tarkastelemaan kaupan gluteenitonta kasvisruokavalikoimaa. Ja oikeasti, se on aikamoinen ilmastoteko.
Sokerilakko. Apua, en usko että sanon tämän ääneen! Rakastan sokeria ja se on ollut aina lohtuni elämäni kaikissa hetkissä: limsat, mehut, suklaa ja keksit. Ehkä vähän liikaakin ja se näkyy taas vyötäröllä. Usvan kuoleman jälkeen söin aivan tajuttoman määrän jäätelöä. Stressaavan työpäivän aikana saatoin hakea pullon kokista tai levyn suklaata ja vetää ne ykkösellä alas. Siispä välttääkseni diabeteksen luovun vuoden alussa (ainakin aluksi) limsasta, mehusta, suklaasta, jäätelöstä, kekseistä ja karkeista. Tavoitteena vähitellen vähentää sokerin käyttöä, eikä yhtäkkiä lopettaa kaikkea kerralla. Katsotaan kuinka pitkälle tässä haasteessa oikein pötkitään!
Oikein inspiroivaa ja mukava uutta vuotta! <3
