Konnichiwa Nippon!

Lapsuudessa meillä näkyi RTL2-kanava, mistä pystyi katsomaan saksaksi dubattuja tv-sarjoja, kuten Bel Airin prinssiä tai tunnettuja amerikkalaisia elokuvia. Kanavatarjontaan kuului myös lasten piirretyt ja erilaiset anime-sarjat, kuten Pokemon, Digimon, Dragon Ball ja Sailormoon. Saksan alkeet tuli opittua nopeasti, kuten "Finde deine sieben Dragon Balls, und deine Wünche werden wahr!" (Käännös: Löydä seitsemän lohikäärmekuulaa ja toiveistasi tulee totta)

RTL2-kanavan myötä lähdin tutustumaan muihin piirettyihin ja anime-sarjoihin, japanilaisiin sarjakuviin eli mangaan sekä erilaisiin draama-sarjoihin. Niiden myötä on päässyt tutustumaan jollain asteella japanilaiseen kulttuuriin, mutta tiedon ja oppimisen jano ei ole lakannut. Lukioaikoina aloinkin haaveilemaan matkasta Japaniin. Halusin nähdä tämän erikoisen maailman ja kulttuurin omin silmin sekä tietenkin päästä maistelemaan maan herkkuja.

Nostalgisen alustuksen jälkeen on ilahduttavaa kertoa, että olen vihdoin varannut ensimmäisen matkani Japaniin kevääksi 2018! Olemme varanneet miesystäväni kanssa lennot Nagoyaan pääsiäisen jälkeen ja tarkoituksena on ihmetellä kirsikankukkia ja muuta ihanaa kahden ja puolen viikon aikana.

Kuvan lähde: Max Pixel, FreeGreatPicture.com

Matkan suunnittelu on ollut jouhevaa erityisesti miesystäväni ansiosta. Hän on käynyt useita kertoja Japanissa ja moni asia on hänelle entuudestaan tuttua, kuten bussipassit, suica-kortit ja matkalaukkujen säilytysokeroiden hinnat. Matkasuunnitelmiimme vaikuttaa paljon kirsikankukkien kukinta-aika ja olemme seuranneet aktiivisesti ennusteita. Tällä hetkellä ennusteet kertovat kukinnan olevan ajoissa, joten suuntaamme ensimmäisenä Tokyoon ihastelemaan parasta kukinta-aikaa.

Matkan suunnittelu on minulle hyvin erilaista kuin aikaisemmin. En osaa juurikaan lukea tai puhua paikallista kieltä (pahoittelut, jos otsikko on kirjoitettu väärin), joten mahdollisimman moni asia kannattaa varata tai ostaa etukäteen, kuten hotellit, bussipassit tai ajanvaraukset vaikkapa Akihabaran pöllökahvilaan. Olen ymmärtänyt, että moni japanilainen ei osaa kovin hyvin englantia. Perusfraasit ja numerot ovat kutakuinkin hallussa, mutta en kuitenkaan jännitä ihmisten kohtaamista tai asiointia vieraalla kielellä. Uskon maailmalliseen elekieleen, kynään ja paperiin sekä hymyyn. Uskon myös, että kielitaito kehittyy puhumalla ja paikallaiseen kohteliaisuuteen tottuu.

Ennen kaikkea odotan ruokaa, onseneita, temppeleitä ja kauniita maisemia sekä paikallisia tuoksuja. Toivon, että pääsisin oppimaan maan tapoja ja kulttuuria sekä toivottavasti tutustumaan myös paikallisiin ihmisiin. Odotan innolla käyntiä Nikkon onseneissa, Kamakuran bambu-puutarhassa sekä Takayaman Spring Festivaalissa. Kyoto ja Tokyo ihastuttavat varmasti. Tuskin maltan odottaa lähtöä, enää 20 päivää jäljellä ja olen Tokyon vilskeen keskellä!

Ajatukseni Japanin matkastani pähkinän kuoressa:

Ensimmäinen matkani maailman toiselle puolelle jännittää.

Matkavarustus mietityttää.

Paikallisten nuudeli- ja juoma-automaattien räplääminen kutkuttaa.

Julkinen liikenne ja kirsikankukat innostavat.

175cm pitkä, valkoinen, lievästi ylipainoinen rastapää seikkailemassa Japanissa naurattaa.

Sakura Festival 2009. Kuvan lähde: Wikimedia commons

Mikromanagerointia vai ympäristötekoja?

Olen törmännyt viimeisen viikon aikan useaan eri lähteeseen ja sosiaalisen median julkaisuun muovittomasta arjesta tai ainakin sen vähentämisestä. Muovittoman maaliskuun kampanja on alkanut ja se on tavoittanut hyvin ainakin oman lähipiirini. Ekologisista elämäntavoista on tullut trendi jo jonkin aikaa sitten ja ympäristöystävällisempiä tuotteita markkinoidaan kovaa vauhtia niin tavallisissa ruoka- kuin verkkokaupoissakin. Mielestäni söpöimmät ekologiset tuotteet mihin olen törmännyt, olivat Eko Arjen bambulangasta virkatut kestovanulaput. Jos käyttäisin vanulappuja, olisi hauskaa virkata sellaiset itse!

Muovi täyttää planeettaamme hurjaa vauhtia ja siitä uutisoidaan jatkuvasti. Muoviton maaliskuu haastaa pohtimaan valintoja oman arjen kulutuksessa. Kodin kuvalehti on antanut 21 hyvää vinkkiä muovittomaan maaliskuuhun haasteesta kiinnostuneille. Monet bloggaajat, kuten Uusi Muusa, ovat innostuneet Zero Waste-elämäntapaohjeista, jossa tavoitellaan roskatonta ja jätteetöntä elämää. Aiheesta on myös ymmärtääkseni  julkaistu saman tyyppisiä kirjoja kuin KonMari-villityksen aikaan. Lisäksi HS on uutisoinut naisesta, joka haastoi itsensä kuukauden mittaiseen muovittomaan elämään. Lopputulema oli, että tänä päivänä muoviton elämä on lähes mahdotonta.

Mielestäni on hyvä, että kulutukseen ja ympäristöön liittyvä uutisointi on pinnalla. Jokainen voi vaikuttaa pienissä arjen asioissa ympäristöönsä, jos vain haluaa. Jo kestokassin käyttäminen on iso askel, sillä suomalaiset käyttävät HS:n uutisen mukaan noin 55 muovikassia vuodessa. Se on noin 4,6 muovikassia kuukaudessa henkilöä kohden. Koen, että omat elämäntapani ovat muuttuneet pikkuhiljaa ekologisemmaksi seuraamalla aktiivisesti uutisia ja partioharrastuksen myötä. Reissuni Afrikassa on havahduttanut miten pienellä voi pärjätä pitkään. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, mitä voisin tehdä seuraavaksi?

Kiireen tunteen välttämisellä voi saada paljon ympäristötekoja aikaiseksi, jolloin voi vähentää pikaruokaloissa asiointia, R-kioskien kertakäyttöisiä kahvikuppeja ja valmisruokia. Vinkkejä kuluttamisen vähentämiseen löytyy netistä hyvin helposti. Ohjeita ei kuitenkaan kannata noudattaa orjallisesti ja turhaa mikromanagerointia tulisi välttää. Kaikissa kampanjoissa on sama tavoite: ympäristön suojeleminen ja kulutuksen vähentäminen. Itse pidän asioiden tiivistämisestä ja yksinkertaistamisesta. Jos olisin journalisti ja saisin tehtäväkseni julkaista lehteen kymmenen vinkkiä muovittomaan maaliskuuhun tai ylipäätään ympäristön suojeluun, ne olisivat jotakuinkin seuraavia:

     1. Kierrätä roskat parhaasi mukaan
     2. Käytä kestokassia
     3. Suosi ruokavaliossa kasviksia, vähennä lihan käyttöä jos pystyt
     4. Älä heitä ruokaa roskiin
     5. Älä osta mitään turhaa
     6. Hyödynnä kirpputoreja
     7. Suunnittele ostoslistasi ennen kauppaan menoa
     8. Kokkaa ja leivo itse
     9. Luovu autosta
     10. Satsaa kunnollisiin hankintoihin, ettei uutta tarvitse ostaa vähään aikaan

Vinkit tulivat mieleen ajoilta, jolloin vedin ryhmää omassa lippukunnassani ja suoritimme seikkailijaikäisten kanssa ympäristö-merkkiä. Näistä on helpompi lähteä liikkelle, ennen kuin aloittaa muovin mikromanageroinnin. Tietenkin haluan kannustaa kaikkia kokeilemaan muovittomampaa arkea, sillä se varmasti avaa silmiä omista kulutustottumuksistaan. Näin karrikoituna se on kuitenkin turhaa, jos ei esimerkiksi laita roskia roskiin.

Itselläni suurin haaste on autosta luopuminen työmatkan takia sekä laiskat päivät, jolloin ei jaksa tehdä itse ruokaa. Isoja muovikasseja ruokakaupoista en juurikaan osta, mutta hedelmäpusseja tulee kyllä käytettyä, sillä niitä voi hyödyntää bio- ja sekajätteiden lajittelemiseen. Vahvuudet ovat ehdottomasti kestokassin ja kirpputorien hyödyntäminen hankinnoissa sekä askartelu kierrätysmateriaaleista. Kotona monet asiat tehdään itse, kuten leivät ja leivonnaiset, majoneesit, kastikkeet, hapankerma ja kondensoitu maito. Miesystävä on innostunut myös väsäilemään etikkaa, kombuchaa ja tepachea (näistä lisää myöhemmin). Tavoitteena olisi, että joku päivä voisin luopua autosta kokonaan ja liikkua pyörällä. Lisäksi olisi hauskaa haastaa itsensä viikon mittaiseen Zero Waste-haasteeseen ja oppia uutta!

Jouluna 2017 ommeltu kahvikassi

Apua, toivottavasti tästä ei tullut mikään saarna tai palopuhe! Pakko kuitenkin myöntää, että kierrättäminen sekä oman hiilijalanjäljen ja kulutustottumuksien tutkailu ovat arkinen intohimoni. Tärkeintä on, että jokainen löytäisi omat tavoitteensa kulutuksen vähentämiseen, oli se sitten muutamasta muovikassista luopumista tai takapuolen pyyhkimistä uusiokäyttöisellä rievulla. Kukin tavallaan.

Toivottavasti sait tästä ja linkkaamistani jutuista intoa kokeilla jotain uutta! :)